Tälle kaudella SBT PaPon kakkosdivisioonassa pelaava naisten joukkue ja SM-karsintoihin ilmoittautunut B-tyttöjen joukkue yhdisti harjoituksensa. Tarkoituksena oli päästä harjoittelemaan isolla ringillä ja ajaa nuoria pelaajia sisään kovempiin peleihin sekä nostaa harjoitusten tempoa kovemmaksi myös kokeneemmilla pelaajilla. Viime kausi (2018-19) oli molemmilla joukkueilla – sekä myös C-tytöillä, joista suuri osa siirtyi B-tyttöihin – nappikausi. Naiset taistelivat sarjan kärkipäässä loppuun saakka ja juniorit keräsivät haastajasarjan ja KLL:n (Koululiikuntaliitto) mitaleja kaulaan.
Tuloksellisesti tämä kausi ei ollut samalla tavalla loistokas. Molemmilla joukkueilla oli vaikeuksia saada tiukkoja pelejä käännettyä voitoiksi ja sitä kautta ei myöskään pisteitä taulukkoon kertynyt halutulla tahdilla. Turhautumisesta huolimatta, pysyi kuitenkin pelin taso melko hyvin kauden loppuun saakka ja paljon kehittymistäkin nähtiin. Lopulta kovan taistelun jälkeen naiset saivat pidettyä sarjapaikkansa myös ensi kaudeksi ja B-tytöt sijoittui omassa kahdentoista joukkueen sarjassaan kahdeksanneksi. Vaikeudet kasvattavat ja tästä on nyt hyvä jatkaa eteenpäin tulevaa kautta kohti.
Mitä sitten kaudesta ajattelee joukkueiden valmennuksesta vastannut Sami Ahola? Se selviää seuraavaksi pienen haastattelun muodossa.
1. Totta kai kaikkia harmittaa kun kausi päättyi kesken ja pelejä jäi pelaamatta, mutta mikä on sitä huomioimatta päällimmäinen fiilis kuluneesta kaudesta?
– Niin, kesken jäänyt kausi päällimmäisenä mielessä, vain yhden viikonlopun sarjapelit ja lisäksi turnauspelit, mm. KLL, jäi pelaamatta. Pitkä kausikin, yli vuosi sitten voi sen alkaneeksi katsoa. Ylä- ja alamäkiä kauden aikana mutta hyvää fiilistä tulee ajatuksiin, paljon hommia on tehty!
2. Tällä kaudella naiset ja B-tytöt harjoittelivat yhdessä. Miten tuo ratkaisu mielestäsi toimi?
– Tietoinen ja haastavakin valinta näin valmentajan kannalta. Ilmoittaminen osallistumisesta toimi kuitenkin hyvin ja ison reeniringin pyörittäminen toimi pääsääntöisesti hyvin, kun pystyi suunnittelemaan harjoitukset etukäteen tiedossa olevalle pelaajamäärälle. Parhaimmillaan taisi 24 kenttäpelaajaa harjoitella yhtäaikaisesti ja neljä maalivahtiakin oli useamman kerran. Lisäksi huomioitavaa, että näiden joukkueiden ulkopuolelta, mm. KLL:n joukkue yms., oli pelaajia harjoituksissa mukana. Yhteensä laskin 42 eri reenaaja ja varmaan joku laskuista vielä unohtuikin. Tietysti ehkei ihan samaa tekemisen meininkiä lopulta saatu harjoituksiin kuin edelliskaudella, mutta kiitettävää kuitenkin!
3. Nuorien pelaajien ajaminen sisään naisten edustusjoukkueeseen oli yhtenä tärkeänä tavoitteena tällä kaudella. Miten tuo onnistui? Tuliko selkeitä läpimurtoja?
– Kyllähän moni tytöistä pääsi pelaamaan naisten II-div. pelejä ja pystyi pelaamaan niitä pelejä todella hyvällä tasolla. Yhtenä tässä tulee mieleen pelit joulun alla Killerillä ja Happeen Heimo-Hirven kaato sekä moni muu ennakkoluuloton suoritus. Harmittavasti oli kolme kertaa Naisten ja B:n pelit päällekkäin, mikä aiheutti huolta. Lisäksi on mainittava naisten joukkueen monet loukkaantumiset, jotka estivät suunnitellun kolmen kentällisen pelin tehokkaalla peliajalla pelatuissa sarjapeleissä. Lyhyet vastaukset kysymyksiin: Erinomaisesti ja kyllä tuli!
4. B-tytöt osallistuivat B-tyttöjen SM-karsintoihin. Tällä kertaa ei paikka valtakunnalliseen sarjaan auennut. Miten arvioisit tuota kokemusta?
– Uusi ja hieno kokemus, vaikkei pelillisesti ihan parhaaseen päästykään Myllypurossa Suomen parhaiden joukkueiden seassa. Saatiin pelata kuitenkin neljä opettavaista peliä – vaikkakin ”taka-oven” kautta. Harjoituspeleissä, joita lisättiin tietoisesti, pystyttiin haastamaan tällä kaudella SM-sarjaa pelanneita joukkueita ja voittamaankin, mutta ei vielä karsinnoissa oltu siihen valmiita.
Noin vuosi sitten seuran päättäjäisten jälkeen lyötiin ”kättä päälle” ja taisi silloin olla 13 pelaajan nimeä listalla. Sovittiin tyttöjen ja paikalla olleiden toimihenkilöiden ja vanhempien kanssa osallistumisesta SM-karsintoihin jonkun vanhan hölmön valmentajan, eli minun, ehdotuksesta ensimmäisenä SBT PaPon joukkueena. Kiitokset tästä vanhemmille, valmentajakollegoille, toimihenkilöille ja kaikille, jotka mahdollistivat tämän. Ja eritoten tietysti joukkueen pelaajille!
5. Viime kaudella naiset sijoittuivat komeasti kakkosdivarin kärkikahinoihin ja B-tytöt nappasivat haastajasarjan voiton. Oliko joukkueilla tälle kaudelle asetettuna kilpailullisia tavoitteita?
– Niinpä, ne tavoitteet…. ja viime vuoden tulokset. Vastaan, että oli. Naisilla kärkikahinat vaihtuivat pelaamiseen putoamista vastaan, kun ei tiukkoja pelejä pystytty kääntämään voitoiksi. Tosin mitään romahdusta ei sarjapeleissä ollut, lukuun ottamatta ehkä yhtä Tampereen reissua. Eikä eri syistä johtuen löytynyt pysyvää kokoonpanoa kuten edellisellä kaudella. B-tytöt, ja C-tytötkin, voittivat haastajasarjan ja ansaitsivat juurikin noidenkin esitysten perusteella osallistumisen SM karsintoihin.
6. Pelit olivat tosiaan todella tiukkoja ja peräti kymmenen PaPon kärsimistä tappioista oli maalin tappioita (Naiset 4, B-tytöt 6). Lisäksi lukemat 2-3 nähtiin valotaululla vastustajan hyväksi peräti viisi kertaa. Tasapelejä nähtiin kaksi ja PaPon maalin voittoja myöskin kaksi. Tiukat pelit siis kääntyivät tänä vuonna useammin vastustajan hyväksi. Mitkä ovat ne asiat millä nämä väännöt saadaan kääntymään voitoiksi? Mitä oppia näistä otteluista on saatu ammennettua?
– Itseasiassa useampiakin, jos laskee ns. maalin tappioiksi mukaan sellaiset missä viimeinen maali tuli tyhjiin tai kovan karvauksena jälkeen omiin. Pelaamiseen rutiinia, lisää kovia pelejä ja harjoittelua, niin ne maalin häviöt kääntyy ja huomaat voittavasi pelejä maalilla.
7. Mitkä asiat olivat mielestäsi sellaisia, joissa otettiin joukkueen tai yksilöinä isoja askeleita eteenpäin tällä kaudella?
– Yksilön kehitys harjoittelussa toistojen ja pelaamisen kautta. Ja nuorilla pelaajilla oli nyt pelimäärätkin sillä tasolla millä pitääkin olla kehityksen kannalta. Joukkueilla pelitapa yhtenäistyi. Muuntautumiskyky oli pelin sisällä ja pelistä toiseen puheenaiheena ja sitäkin toteutettiin parhaan mukaan joukkueena ja yksilöinäkin. Omalta osaltani, loppukauden aikana opin myös joukkueen voittavan, vaikka valmentaja on huomattavan hiljainen pelien aikana.
8. Mitkä asiat taas ovat sellaisia, jotka ovat vielä heikkoja kohtia? Millä osa-alueella siis näkemyksesi mukaan seuraavaksi tarvitaan niitä isoja askeleita?
– Kai tähän on sanottava perinteisesti, että heikkouksia parannettava ja vahvuudet tuotava paremmin esiin. Tottahan parannettavaa ja kehitettävää on ja pitääkin olla. En muuta osaa tähän nyt sanoa. Toisin sanoen analysointi on vielä kesken.
8. Mitä terveisiä haluaisit lähettää pelaajille keväälle ja kesällä, kun kausi on nyt pelien osalta keskeytetty ja yhdessä harjoitteleminen ei toistaiseksi ole mahdollista?
– Koittakaa jaksaa liikkua ja harjoitella omatoimisesti. Kyllä tämä poikkeustilanne aikanaan loppuu ja yhteisharjoitukset, sekä kaikkien odottamat pelitkin aikanaan taas alkavat. Tsemppiä!
Kiitos haastattelusta!!
– Kiitokset!
