SBT PaPolle tuli täksi kaudeksi mukaan D-tyttöjen joukkue seuran toimintaan yhden välivuoden jälkeen. Osa joukkueessa pelanneista tytöistä oli pelannut viime kaudella C-tytöissä, osa nousi mukaan viime kauden E-tyttöjen joukkueesta, osa oli viettämässä välivuotta kilpajoukkueista ja osa taas tuli mukaan täysin uusina.
Joukkueen rakentaminen oli siis varmasti mielenkiintoinen ja positiivisella tavalla haastava projekti. Haasteista huolimatta kausi sujui kuitenkin ihan mukavasti. Joukkue keräsi Sisä-Suomen alueellisessa sarjassa 14 ottelusta 9 sarjapistettä. Pisteitä tärkeämpää olivat kuitenkin hienot askeleet pelaajien kehittymisessä.
Lisää kuluneesta kaudesta meille kertoo joukkueen päävalmentaja Tiina Sirén.
1. Totta kai kaikkia harmittaa kun kausi päättyi kesken ja pelejä jäi pelaamatta, mutta mikä on sitä huomioimatta päällimmäinen fiilis kuluneesta kaudesta?
– Fiilis menneestä kaudesta itselleni uuden joukkueen kanssa on täynnä onnistumisia ja joka pelaajan osalta kehittymistä eteenpäin. Vallitsevien olosuhteiden vuoksi kotiturnaus jäi meidän tytöiltä uupumaan, mikä on yksittäisenä asiana eniten harmittava.
2. Onko jotakin yksittäistä positiivista asiaa, joka joukkueen kaudesta nousee erityisesti mieleen?
– Uusien asioiden sisäistäminen. Tyttöjen kanssa keskityttiin paljon pelin ymmärtämiseen: olenko syöttövarjossa vai pelattavana, puskenko itse väkisin läpi vai havainnoinko kavereita hieman lainatakseni palloa muillekin, millaisessa valmiudessa olen vastaanottamaan palloa ja monia muita vastaavia asioita. Monilla nämä asiat menivät upeasti peliin asti, eivätkä näkyneet vain harjoituksissa.
3. D-tytöt muodostettiin täksi kaudeksi PaPoon uutena joukkueena. Osa pelaajista oli pelannut viime kauden PaPon E-tytöissä, osa C-tytöissä, osa taas tuli mukaan uutena. Miten joukkueen muodostaminen onnistui?
– Joukkueeksi muodostuttiin hyvin jo heti alkukaudesta. Osan vanhemmista kanssa käytiin myös keskusteluja pelaajan osallistumisesta joukkueeseen ja lopulta se pysyi koko kauden melko vakiona. Osa ringissä olleista tytöistä pelasi kuluneella kaudella myös E-tyttöjen joukkueessa, osa yläkoulun Koululiikuntaliiton joukkuessa, jonka vuoksi aktiivinen vuoropuhelu myös muiden valmentajien kanssa oli paikallaan pitkin kautta. Isoimpia pohdintoja aiheuttivat tyttöjen laaja ikäskaala, silllä osa pelaajista oli vielä aivan lapsia, osa jo nuoria neitejä ja tämän muistaminen ja yhteensovittaminen oli välillä haastavaa. Keskenään tytöt tulivat ainakin valmentajan näkökulmasta pääasissa hyvin toimeen, sillä kaikkia yhdisti kuitenkin sama halu pelaamiseen ja kehittymiseen.
4. Oliko valmentaja tai pelaajat asettaneet kauteen mitään tulostavoitteita? Voiko saavutettuihin tuloksiin olla tyytyväinen?
– Pelaamaan ei opi kuin pelaamalla, joten kaikki mahdolliset hetket olisi hyvä käyttää omatoimiseen harjoitteluun. Joukkueen yhteisiä harjoituksia on ”aina liian vähän” ja omalla ajalla tehtävillä yksilöharjoituksilla on iso vaikutus lopputulokseen. Lisäksi pelaajana kehittymiseen auttaa pelaaminen mahdollisimman paljon eri pallopelejä, jotta silmä-käsi-koordinaatio kehittyy, sekä ymmärrys pelien yhteneväisyyksiin. Toisena asiana sanoisin, että on todella hedelmällistä pelata eri porukoissa ja sen vuoksi viime kausi olikin todella hieno, sillä monet tytöistä kävivät myös poikajoukkueiden harjoituksissa, eri ikäluokan ja eri valmentajan harjoituksissa ja saivat niistä erilaisia lajiin liittyviä ärsykkeitä. Monipuolisuus oman kehon hallinnan osalta mahdollistaa taitojen käyttämisen pelitilanteissa. Jos pelissä joutuu ponnistelemaan fyysisesti äärirajoilla, on todella vaikea saada teknisestikään hyvää suoritusta, saati sitten että hieman vielä ehtisi ajattelemaan mitä kentällä tapahtuu. Kuten vanha totuus kuuluu: Kehittyminen loppuu tyytyväisyyteen. Joten hommia täytyy tehdä joka osa-alueella ja niiden lisäksi muistaa levätäkin.
5. Loistavia vastauksia!. Mitä terveisiä haluaisit lähettää pelaajille ja joukkueelle tätä haastavaa nykyhetkeä ja kesää varten?
– PaPo on alueen asukaslukuun nähden tosi suuri seura, mutta meidät tiedetään jo pitkin maata. Meidän pelaajia on kasvanut kantamaan erilaisia pelipaitoja ja hienoimmat niistä sisältävät myös kauniin maajoukkueemme logon. Jokaisen pelaajan tulee vain muistaa, että kukaan ei tee hommia sinun puolestasi ja lajin parissa ihan kaikki on jokaiselle mahdollista, kunhan oikea asenne ja tekemisen taso löytyvät. Eva Walhlström kertoi omasta harjoitteluasenteestaan hyvän viisauden: Parasta mitä voit tehdä vastustajasi kannalta, on jättää oma harjoittelusi tekemättä.